Maailmassa on monta ylenmäärin säälittävää asiaa. Mieleeni juolahtaa heti yksi säälinkerjääjä, surkea hahmo. Se on keski-ikäinen viikonloppujuoppo ja -retku. Vaikea on säälittävämpää hahmoa löytää. Hän ehkä laulaa vielä jotain vanhaa juomalaulua hoippuessaan kesäyössä kotiinsa. Ehkä viihdyttää itseään. En tiedä. Laulutaito on juotu epämääräiseen vireeseen, jos koskaan on laulutaitoa ollutkaan. Näin hän kulkee samaa polkua vuodesta toiseen. Vaeltaa kuin varjo yössä, lohdutonta polkua, aina samaa polkua. Toivo menetettynä. Onko mitään järkeä laulaa Kipparikvartetin Muuraria jos ei osaa? Minusta se on kysymys, minkä ääreen kannattaa hiljentyä ja lukea esirukous päälle.
Mies, niin tämä mies, on onnettomuuksille altis. Miespolon kohtalo on teloa itseään jatkuvasti. Niin usein hän on umpitunnelissa, aivan peltikiinni, kompuroidessaan onnettomuudesta toiseen. Hän on kuin kirottu kohtalottaren merkitsemä onnettomuusmagneetti.
Jos hän ei telo itseään arkunpohjalle, niin hän juo itsensä sinne monen lääkärireissun kautta. Kalliiksi käy kesäisten viikonloppujen kännikeikat ja yletön remuaminen. Ei ainoastaan sankarille itselleen vaan myös yhteiskunnalle. Mitä murheenkryynille pitäisi tehdä? Ripitystä, valistusta vai suoraa huutoa? Piiskaa pyllylle?
Aina yhtä lennokas Sitran yliasiamies E. Aho esitti hamassa menneisyydessä viimeisen päälle mietityn ajatuksen, että terveitä elämäntapoja tulisi palkita alemmilla sairaanhoitomaksuilla. Niin?? Hieno ajatus tussahtaa alkuunsa. Mihin vedetään raja? Ja entäs jos vammat/taudit onkin hankittu ”terveillä” elintavoilla, kuten esimerkiksi urheiluvammat. Ei, ei totisesti ei, tuo tie vie turmioon. Eikä retku jätä turmiontietä lääkärimaksujen nousun pelossa.
Mitä neuvoksi? Miten tämä säälinkerjuri, kurjuuden kuningas, yöllinen hoilottaja ja juoppolalli saataisiin luopumaan ylettömistä laulu- ja juopporetkuretkistä? Kemiallako kemian selättäisi? Antabusta juoponruhoon? Vai riittäisikö suora luuvitonen nenään? En tiedä.
Vastausta jää vaille moni tärkeä kysymys. Mutta toki maailmassa on monta muutakin säälittävää ja surullista asiaa.
Alla muutama:
- Yksinäinen lapsi itkukurkussa
- Märkä kissa laiturilla
- Väljähtynyt olutpullo keittiöpöydällä
Ja niin edelleen.
Surkeutta maailmassa riittää, vaikka elämmekin G. Leibnizin mukaan parhaassa mahdollisessa maailmassa, minkä jumala on kyennyt luomaan.
Lisätietoja G. Leibnizin metafyysikasta ja parhaasta mahdollisesta maailmasta.
Kommentit