Tervehdys

Tämä vuodattaminen tähän blogialustaan saa jäädä ainakin toistaiseksi. Syitä on muutama.

1. Blogin käyttöliittymä on minusta hankala.
2. Ei ole mahdollisuutta käyttää Windows Live Writer blogi-työkalua.
3. Oikoluku suomenkielelle puuttuu.

Saattaa olla että palaan tänne joskus, mutta nyt siirryn "jouhevasti"  Bloggeriin. Sinne olen perustanut Joutilaan mietintämyssystä Blogin nimeltä Unta unessa kaikki.

Tämä on nyt viimeinen kirjoitus tänne. Blogimaailman ominaisuuksiin kuuluu että viimeiset tulevat ensimmäisinä ja ensimmäiset ovat viimeisinä.

Terveisin     

Kirjoitinpas sunnuntain ja maanantain välisenä yönä runonnäköistä tekstiä täynnä masentavaa itsestäänselvyyttä. Tuossa kuivan ohuessa jutussa yritän toivorikkaana tiivistää, mitä juhannuksesta ja kesäpäivänseisauksesta jäi oikein mieleeni ja muistoihini.

Ei jäänyt verta vuotavaa sydäntä taikka varisevia ruusun terälehtiä. Ei mitään sellaista, ei sinne päinkään.

Muistiini piirtyi vain auringon pikavisiitti pohjoisimmassa pisteessään Kravun kääntöpiirillä. Hetken se aina viipyy ja kohta se lähtee laskettelemaan maapallon kuperaa poskea alas pimeyteen. Niinpä …

Pimenevä ilta on suloinen ilta.
Lämmin loppukesän yö.
Se on suloinen yö.

   Tyhjästä tyhjään

 Tämä tässä on valkoinen tyhjää täynnä
Tuo tuossa on punainen tekstiä täynnä
Samaa todellisuutta, pelkkää todellisuutta
Niin tämä maailma menee, menee poskellaan
Kyntää avaruutta soikealla radallaan
Ellipsi kuin silmänisku
Pohjoinen poski aivan käännettynä
Rahatta kuin toista iskua vasten
Auringon puoleen varta vasten
Hetken paikalleen väännettynä
Hätkähdys ja nytkähdys
Niin valo vähenee ja yön tummuus etenee
Tyhjästä tyhjään 

Juhannuksen jälkeen mieheen hiipii katumusta muistuttava peikko. Miksei ottanut enemmän? Miksi joi vain yhdellä kädellä? Miksei juonut kahdella kädellä niin kuin tosi mies vain osaa?

Nämä kysymykset oudon krapulaksi kutsutun kutsumattoman vieraan kanssa ovat huonoa ei-toivottua seuraa. Tiedän, että krapulan on köyhien tauti. Mutta kun on köyhä. Eikä sitä enää jaksa. Ei ainakaan montaa päivää.

Lärvätsalossa ei mikään ollut muuttunut. Grillimestareilta hiilloksen valmistuminen vei tuhottoman kauan. Grillimestarit luulivat kai hiilloksen valmistuvan puuklapeilla nopeammin kuin todellisuudessa sitten tapahtui. Tavanomainen arviointivirhe vai oliko alkoholilla osuutta asiaan? Hyvä kysymys. Klapeja alettiin polttaa iltamyöhällä ja hiillos valmistui keskiyön paikkeilla. Ei ollut turhaa kiirettä. Harmillisen kylmä juhannusyö pisti kyllä veren vinhasti kiertämään ja hampaat kalisemaan.

Onneksi oli juotavaa. Join tasaisen vauhdin taulukolla. Luultavasti tällä kertaa taktiikkani oli väärä. Tiukkaa olisi ehdottomasti pitänyt olla. Onneksi hövelimmät tarjosivat tujuja vähän suunkostukkeeksi.

Totaalista kaatokänniä on niin vaikea kaljankittaamisella saavuttaa. Onneksi sentään juhannuksena Suomessa saa vetää kaatokännit. Tänä juhannuksena se vain jäi puolitiehen. Harmittaa todella, kun muistikuvia jäi pääkoppaan kummittelemaan. Ei olisi tarvinnut. Pään pitää olla tyhjä ja sydämen täysi.

Juhannusjuhlassa ei taida olla mitään odottamisen arvoista. Kauhea homma on aina miettiä, mitä sitä joisi, söisi ja minne menisi Juhannuksen viettoon.

Onneksi on nyt selvät sävelet. Minä lähden Lärvätsaloon. Vielä en tiedä, kauanko siellä viihdyn. Päivä tai kaksi voipi mennä. Olutta, siideriä ja lonkeroa evääksi ja vähän makkaraa. Höysteeksi jotain salaatin tynkää, jottei keripukki tiputtaisi hampaita suusta.

Lärvätsalossa juodaan paljon. Se on varma. Tässä mietinkin, minkä sortin humalatila sieltä pullosta putkahtaa. Toivottavasti tulee reipas kertakänni. Sellainen keskustelevainen. Eikä mikään jankkakänni ikuisesti pyörivällä ääninauhalla... Rähinäkännikin saisi pysyä poissa.

Joskus ennen vanhaan kossupullosta näki suoraan, minkälaista kossua pullossa tuli ulos. Jos pullonpohjaa reunustavassa tunnuksessa numeroiden seassa oli k-kirjain, niin sai juotavaksi keskusteluviinaa, jos taas R-kirjain, niin sai ikävä kyllä rähinäviinaa.

Tiukkaa viinaa, kun harvoin enää juon, niin en tiedä, vieläkö Oy Altia Ab on jatkanut vanhan ja vakaan Oy Alko Ab:n valistukseen perustuvaa linjaa. Vai onko informatiiviset koodit poistettu pullon pohjaa kiertämästä.

Tehokkuusvaatimukset pilaa aina kaiken. Se on nähty. Esimerkiksi otan vaihteeksi Kossun. Kossun virallinen nimi on aina vaan tehokkuuden nimissä lyhentynyt. Alussa myytiin ”Koskenkorvan viinaa”. Seuraavaksi sitä kaupattiin ”Koskenkorvan viina” nimellä. Nykyään kossu on enää ”Koskenkorva viina”. Miksi kaikki pyhät asiat pitää aina pilata jonninjoutavuuksilla? ”Koskenkorvan viinaa” olisi vieläkin kiva kitata.

Europellet, nuo Jumalan hylkäämät direktiivimaakarit, ovat tehneet kossustakin vodkaa. Direktiivin mukaan yli 37,5 prosenttia alkoholia sisältävä maustamaton viina on votkaa ja se pitää mainita pullon etiketissä. Enpä ole tarkistanut, mitä uudessa direktiivin mukaisessa kossussa lukee. Tiukkaviina ei enää niin hirveästi houkuttele. Ja sitä paitsi tiukkapipoisempien mielestä Kossuun sekoitettu sokeri tekee juomasta maustettua. Niinpä niin.

Lopuksi tähän vielä maailmanlopun enteet. Lähtölaskenta on jo alkanut. Alkon myydyin tuotemerkki on ollut vuodesta 2005 lähtien Lonkku. Kossupullon kuninkuus on mennyttä aikaa.

Juhannus on juhlista jaloin. Se on reilu kaatokännijuhla. ”Ei, jyrkkä ei tissuttelulle.”, on juhannuksen jylhä motto