Tämä vuodattaminen tähän blogialustaan saa jäädä ainakin toistaiseksi. Syitä on muutama.

1. Blogin käyttöliittymä on minusta hankala.
2. Ei ole mahdollisuutta käyttää Windows Live Writer blogi-työkalua.
3. Oikoluku suomenkielelle puuttuu.

Saattaa olla että palaan tänne joskus, mutta nyt siirryn "jouhevasti"  Bloggeriin. Sinne olen perustanut Joutilaan mietintämyssystä Blogin nimeltä Unta unessa kaikki.

Tämä on nyt viimeinen kirjoitus tänne. Blogimaailman ominaisuuksiin kuuluu että viimeiset tulevat ensimmäisinä ja ensimmäiset ovat viimeisinä.

Terveisin     

Kirjoitinpas sunnuntain ja maanantain välisenä yönä runonnäköistä tekstiä täynnä masentavaa itsestäänselvyyttä. Tuossa kuivan ohuessa jutussa yritän toivorikkaana tiivistää, mitä juhannuksesta ja kesäpäivänseisauksesta jäi oikein mieleeni ja muistoihini.

Ei jäänyt verta vuotavaa sydäntä taikka varisevia ruusun terälehtiä. Ei mitään sellaista, ei sinne päinkään.

Muistiini piirtyi vain auringon pikavisiitti pohjoisimmassa pisteessään Kravun kääntöpiirillä. Hetken se aina viipyy ja kohta se lähtee laskettelemaan maapallon kuperaa poskea alas pimeyteen. Niinpä …

Pimenevä ilta on suloinen ilta.
Lämmin loppukesän yö.
Se on suloinen yö.

 Tämä tässä on valkoinen tyhjää täynnä
Tuo tuossa on punainen tekstiä täynnä
Samaa todellisuutta, pelkkää todellisuutta
Niin tämä maailma menee, menee poskellaan
Kyntää avaruutta soikealla radallaan
Ellipsi kuin silmänisku
Pohjoinen poski aivan käännettynä
Rahatta kuin toista iskua vasten
Auringon puoleen varta vasten
Hetken paikalleen väännettynä
Hätkähdys ja nytkähdys
Niin valo vähenee ja yön tummuus etenee
Tyhjästä tyhjään 

Nämä kysymykset oudon krapulaksi kutsutun kutsumattoman vieraan kanssa ovat huonoa ei-toivottua seuraa. Tiedän, että krapulan on köyhien tauti. Mutta kun on köyhä. Eikä sitä enää jaksa. Ei ainakaan montaa päivää.

Lärvätsalossa ei mikään ollut muuttunut. Grillimestareilta hiilloksen valmistuminen vei tuhottoman kauan. Grillimestarit luulivat kai hiilloksen valmistuvan puuklapeilla nopeammin kuin todellisuudessa sitten tapahtui. Tavanomainen arviointivirhe vai oliko alkoholilla osuutta asiaan? Hyvä kysymys. Klapeja alettiin polttaa iltamyöhällä ja hiillos valmistui keskiyön paikkeilla. Ei ollut turhaa kiirettä. Harmillisen kylmä juhannusyö pisti kyllä veren vinhasti kiertämään ja hampaat kalisemaan.

Onneksi oli juotavaa. Join tasaisen vauhdin taulukolla. Luultavasti tällä kertaa taktiikkani oli väärä. Tiukkaa olisi ehdottomasti pitänyt olla. Onneksi hövelimmät tarjosivat tujuja vähän suunkostukkeeksi.

Totaalista kaatokänniä on niin vaikea kaljankittaamisella saavuttaa. Onneksi sentään juhannuksena Suomessa saa vetää kaatokännit. Tänä juhannuksena se vain jäi puolitiehen. Harmittaa todella, kun muistikuvia jäi pääkoppaan kummittelemaan. Ei olisi tarvinnut. Pään pitää olla tyhjä ja sydämen täysi.

Onneksi on nyt selvät sävelet. Minä lähden Lärvätsaloon. Vielä en tiedä, kauanko siellä viihdyn. Päivä tai kaksi voipi mennä. Olutta, siideriä ja lonkeroa evääksi ja vähän makkaraa. Höysteeksi jotain salaatin tynkää, jottei keripukki tiputtaisi hampaita suusta.

Lärvätsalossa juodaan paljon. Se on varma. Tässä mietinkin, minkä sortin humalatila sieltä pullosta putkahtaa. Toivottavasti tulee reipas kertakänni. Sellainen keskustelevainen. Eikä mikään jankkakänni ikuisesti pyörivällä ääninauhalla... Rähinäkännikin saisi pysyä poissa.

Joskus ennen vanhaan kossupullosta näki suoraan, minkälaista kossua pullossa tuli ulos. Jos pullonpohjaa reunustavassa tunnuksessa numeroiden seassa oli k-kirjain, niin sai juotavaksi keskusteluviinaa, jos taas R-kirjain, niin sai ikävä kyllä rähinäviinaa.

Tiukkaa viinaa, kun harvoin enää juon, niin en tiedä, vieläkö Oy Altia Ab on jatkanut vanhan ja vakaan Oy Alko Ab:n valistukseen perustuvaa linjaa. Vai onko informatiiviset koodit poistettu pullon pohjaa kiertämästä.

Tehokkuusvaatimukset pilaa aina kaiken. Se on nähty. Esimerkiksi otan vaihteeksi Kossun. Kossun virallinen nimi on aina vaan tehokkuuden nimissä lyhentynyt. Alussa myytiin ”Koskenkorvan viinaa”. Seuraavaksi sitä kaupattiin ”Koskenkorvan viina” nimellä. Nykyään kossu on enää ”Koskenkorva viina”. Miksi kaikki pyhät asiat pitää aina pilata jonninjoutavuuksilla? ”Koskenkorvan viinaa” olisi vieläkin kiva kitata.

Europellet, nuo Jumalan hylkäämät direktiivimaakarit, ovat tehneet kossustakin vodkaa. Direktiivin mukaan yli 37,5 prosenttia alkoholia sisältävä maustamaton viina on votkaa ja se pitää mainita pullon etiketissä. Enpä ole tarkistanut, mitä uudessa direktiivin mukaisessa kossussa lukee. Tiukkaviina ei enää niin hirveästi houkuttele. Ja sitä paitsi tiukkapipoisempien mielestä Kossuun sekoitettu sokeri tekee juomasta maustettua. Niinpä niin.

Lopuksi tähän vielä maailmanlopun enteet. Lähtölaskenta on jo alkanut. Alkon myydyin tuotemerkki on ollut vuodesta 2005 lähtien Lonkku. Kossupullon kuninkuus on mennyttä aikaa.

Juhannus on juhlista jaloin. Se on reilu kaatokännijuhla. ”Ei, jyrkkä ei tissuttelulle.”, on juhannuksen jylhä motto

Mies, niin tämä mies, on onnettomuuksille altis. Miespolon kohtalo on teloa itseään jatkuvasti. Niin usein hän on umpitunnelissa, aivan peltikiinni, kompuroidessaan onnettomuudesta toiseen. Hän on kuin kirottu kohtalottaren merkitsemä onnettomuusmagneetti.

Jos hän ei telo itseään arkunpohjalle, niin hän juo itsensä sinne monen lääkärireissun kautta. Kalliiksi käy kesäisten viikonloppujen kännikeikat ja yletön remuaminen. Ei ainoastaan sankarille itselleen vaan myös yhteiskunnalle. Mitä murheenkryynille pitäisi tehdä? Ripitystä, valistusta vai suoraa huutoa? Piiskaa pyllylle?

Aina yhtä lennokas Sitran yliasiamies E. Aho esitti hamassa menneisyydessä viimeisen päälle mietityn ajatuksen, että terveitä elämäntapoja tulisi palkita alemmilla sairaanhoitomaksuilla. Niin?? Hieno ajatus tussahtaa alkuunsa. Mihin vedetään raja? Ja entäs jos vammat/taudit onkin hankittu ”terveillä” elintavoilla, kuten esimerkiksi urheiluvammat. Ei, ei totisesti ei, tuo tie vie turmioon. Eikä retku jätä turmiontietä lääkärimaksujen nousun pelossa.

Mitä neuvoksi? Miten tämä säälinkerjuri, kurjuuden kuningas, yöllinen hoilottaja ja juoppolalli saataisiin luopumaan ylettömistä laulu- ja juopporetkuretkistä? Kemiallako kemian selättäisi? Antabusta juoponruhoon? Vai riittäisikö suora luuvitonen nenään? En tiedä.

Vastausta jää vaille moni tärkeä kysymys. Mutta toki maailmassa on monta muutakin säälittävää ja surullista asiaa.

Alla muutama:

1. Yksinäinen lapsi itkukurkussa
2. Märkä kissa laiturilla
3. Väljähtynyt olutpullo keittiöpöydällä

Ja niin edelleen.

Surkeutta maailmassa riittää, vaikka elämmekin G. Leibnizin mukaan parhaassa mahdollisessa maailmassa, minkä jumala on kyennyt luomaan.

Lisätietoja G. Leibnizin metafyysikasta ja parhaasta mahdollisesta maailmasta.

Tämä on ensimmäinen vuodatukseni. Voi jäädä myös viimeiseksi, jos tämä tehdään kovin vaikeaksi. Kirjoitin jo ensimmäisen blogini tänne, mutta kaikki katosi bittiavaruuteen. Vain katkera muttei kaihoisa muisto jäi kummittelemaan.

Ööps - Ruikutus sikseen ja kokeillaan uudemman kerran. Enkä paina Esikatsele nappia. Se on vissiin jonkin sortin "Straight to hell" -näppäin. Kaikkea pitää kokeilla ainakin kerran ja se näppäin on kokeiltu (Ainakin vähäksi aikaa). Nyt on bloggauksen aika. Tiedä vaikka keksisin jotain sanottavaakin.

 Ai juu niin

Pääsin kamerakännyllä taivaaseen

Toinen eka kerta oli eilen. Olin saanut operaattoriltani jonkinlaisen vanhan uskollisen asiakkaan (eli paremmin laiskan vanhan pierun) lahjan elikkä pirulaiset myivät kamerakännyn €urolla. Koska minulla ei ole ollut aikaisemmin kameraa niin se lahjus tuli "tarpeeseen".

Hups! Valkoinen valhe pääsi luikahtamaan kuin inha kärmes. Onhan minulla vanha perintökalu, isäni vanha filmikamera 60-luvun alusta, mutta en ole koskaan ostanut siihen filmiä enkä siten myöskään kuvannut sillä mitään. Tuolla komerossa se luuraa ja miettii olemassaolonsa tarkoitusta.

Niinpä - Lähdin pienelle hassunhauskalle patikkaretkelle suomalaiseen alkukesän luontoon. Kuljin siis tuonne ja palasin tänne. Räpsin samalla kuvia vähän kaikesta. Pystykuvia, vaakakuvia, zoomailin. Olin täpinöissäni, aivan intoa täynnä kuin lapsena lahjakasassa. Oli se onnea.

Kamerakänny toimi hyvin. Eipä sitä paljoa pysty säätelemään. Siihen olen hyvin tyytyväinen. Homman pitää olla helppoa. Kuten aina olen sanonut: "Minä menen siitä, mistä aita on matalin. Muut kiivetköön korkeammalta." Tuo kamera taitaa riittää meikäpojan käyttöön. Kuvat on riittävän laadukkaita. Kuvaajan surkeus tulee olemaan suuri ja ainoa puute.

Tähän alle kuva laveasta Turmion tiestä, jota pitkin paikalliset juoppolallit ja muut retkut marssivat ostamaan kaljaa.